Maaradio.fi

VAIN VALHE TARVITSEE SUOJELUA, TOTUUS EI.

By Mikael Kallio

 

Itsenäisyyspuolueen perustaja ja puheenjohtajana toiminut Antti Pesonen poistui eilen keskiviikkona 5.4. aamupäivällä keskuudestamme. Suru-uutisesta kertoi ensimmäisenä Pohjalainen. Pesonen toimi IPU:n puheenjohtajana ensin vuosina 2004-2015, kunnes joutui väistymään tehtävistään sairastumisen vuoksi. Seuraavana vuonna Pesonen toipui ja palasi puolueen puheenjohtajan virkaan 2016 elokuussa. Kunnes vain reilu viikko sitten 28.3. uutisoitiin vakavan sairauden uusiutuneen ja Pesosen jättäneen jälleen puheenjohtajan tehtävät. Eilen sitten saimme suru-uutisen.


Itsenäisyyspuolueen sivuilla Anttia muistellaan mm. näin:


Antti oli intellektuelli sanan parhaassa merkityksessä, aito humanisti ja suuri visionääri sekä aatteellinen edelläkävijä. Suomen itsenäisyys oli Antille sydämenasia. Hän oli isänmaan ystävä, joka sai voimansa laajemminkin ajatuksesta kansojen itsemääräämisoikeudesta.

 

Antti Pesonen 19.10.1963-5.4.2017Minulla oli kunnia tutustua Anttiin haastatellessani häntä Maaradioon reilu vuosi sitten ja tuon kokemuksen pohjalta voin allekirjoittaa joka sanan. Minuun teki suuren vaikutuksen Antin nöyryys ihmisenä, hänen valtava tietomääränsä ja sydämellinen intohimonsa Suomea ja Suomalaisuutta kohtaan.

 

Muistan kun podcast -haastattelua Itsenäisyyspuolueesta vasta oltiin järjestelemässä viimevuoden helmikuussa, sain tietää Antin tilanteesta, enkä näin ollen kuvitellut ollenkaan että tapaaminen onnistuisi nimenomaan Antin kanssa. Jonkin hetken oli hieman epäselvää, kuka IPU -puolueesta loppuen lopuksi päätyisi Maaradion vieraaksi. Yllätyksekseni kävi kuitenkin niin, että se oli itse Antti joka viimein otti minuun yhteyden ilmoittaen, että hän on valmis tapaamiseen.

 

Jo tässä vaiheessa Antti teki minuun nöyryydellään, ihmisläheisyydellään ja intohimollaan suuren vaikutuksen. Ensinnäkin hän oli juuri toipumassa hyvin vakavasta syövästä. Toisekseen Maaradio.fi ei ole mikään isolla rahalla pyörivä valtamedia, vaan päinvastoin talkootyöllä pyörivä pieni vaihtoehtoinen kansalaismedia ja kaiken lisäksi melko nuori sellainen. Silti Antti halusi tulla Helsinkiin ja tehdä itsenäisyyspuoluetta käsittelevän haastattelu-podcastin itse, vaikka todellakaan hänen ei olisi tarvinnut. Vaaleihinkin oli tuossa vaiheessa vielä reilusti aikaa. Väitän, että moni (lähes kuka tahansa muu) puoluejohtaja (tai ex-sellainen) ei olisi toiminut vastaavanlaisesti. Jo pelkästään tämä asetelma kertoi Antin suuresta sydämestä oleellisen.

 

Sairaudestaan Antti kertoi Maaradio.fi:n haastattelussa näin:

 

- Joku on jo kauan sitten todennut että "opettelin kuolemaan, mutta opinkin elämään." Mä en itse omasta puolesta uskalla sanoa, että oonko oppinu mitään tästä vakavasta taudista ja siihen liittyvistä asioista, mutta se on ihan varma, että paljon olis voinu oppia, ja erinomaisen opettava kokemus se on ollut. Joku on jopa niinkin todennu, että on etuoikeus saada näin vakava sairaus. Se kuulostaa varmaan monen mielestä irvokkaalta ja ehkä rienaavaltakin. Ainakin sellaisista jotka on läheisiään menettäny vakavan sairauden takia, niin kuin hyvin moni on. Mutta mielestäni siinä on kuitenkin miettimisen aihetta sillä tavalla, että asioissa on yleensä monta puolta. Jos tätä asiaa nyt pikkusen laajentaa pelkästä omasta sairaudesta ulospäin, niin yleensäkin on olemassa asioiden tila ja joku todellisuus, ja sitten on toinen asia se että miten suhtaudumme niihin asioihin, ongelmiin tai sairauksiin. Minusta ei ole ketään neuvomaan eikä oppimestariksi, mutta kyllä oma kokemukseni on että tollasesta vakavasta sairaudesta, jonka tulevaisuudesta ei itse asiassa voi tietää -kun tuon tyyppinen sairaus on- että mikä sitten jatkossa tulee eteen...niin kyllä siitä paljon voi myöskin saada, kaiken sen raskaan ja semmosen negatiivisen lisäksi, mikä tietysti tällaseen liittyy.

 

Anttiin tutustuminen oli erittäin helppoa, mutkatonta ja luontevaa. Hänestä huokui nöyryys, elämän viisaus ja lämmin tapa ottaa kaikki ihmiset vastaan arvokkaina yksilöinä. Moinen piirre varsinkin politiikan kentällä (ja myös elämässä ylipäätään) on täysin poikkeuksellista ja voinkin helposti yhtyä IPU:n kolmantena varapuheenjohtajana toimivan Ilkka Luoman muistelointiin, jossa hän kuvailee Anttia poikkeuksellisena henkilönä.

 

Antissa tuntuivat yhdistyvän monella tapaa Suomalaisuuden parhaat puolet ja piirteet. Ihmisenä ja Suomalaisena Antti jätti meille monelle varmasti esikuvan joka on tavoittelemisen arvoinen ja samaa voidaan sanoa myös hänen poliittisista ja yhteiskunnallisista arvoistaan/visioistaan.

 

Suomen itsenäisyys oli todellakin Antille sydämen asia. Edellä mainittua sitaattia enempää hän ei juuri sairaudestaan ja itsestään haastattelussa viitsinyt kertoa, vaan siirtyi luontevasti pohdinnoissaan Suomen tilanteeseen, kohtaloon ja tulevaisuuteen, jonka hän näki synkkänä mikäli vallalla oleva globalistinen suunta jatkuu.

 

Ilmeisesti Antin viimeiseksi jääneessä blogissaan Miksi emme saa äänestää kansalaisaloitteista, pormestareista ja kunnanjohtajista? (15.3.2017) Antti aiheellisesti peräänkuuluttaa nykyisen näennäisdemokratian sijaan suoraa kansanvaltaa. Aihe on nykyisessä ylikansallisen monopoliteollisen kompleksin ja globaalin yksityisen pankkimafian luoman ja hallinnoiman Euroopan Unionin sosialistisen vallan alla äärimmäisen tärkeä. Antti myös muistuttaa, että Itsenäisyyspuolue on jo pitkään vaatinut sitovien kansanäänestysten käyttöönottamista. Niin myös nyt kuntavaaliohjelmassaan.

 

Kevään kuntavaalit puolue joutuu nyt käymään ilman puheenjohtajaa, mutta puolueella on kuntavaaleissa 50 ehdokasta kaikkiaan 24 paikkakunnalla.

 

IPU:n sivulla kerrotaan:

 

Nyt Antin esimerkki velvoittaa meitä jatkamaan työtä Suomen itsenäistymiseksi, eli eroamiseksi Euroopan Unionista ja valuuttaunionista sekä Suomen pitämiseksi poissa Natosta tai sotilasliitoista yleensäkin. Olkoon johtotähtenämme pyrkimys kehittää ja toteuttaa asioita samalla sydämen sivistyksellä kuin Antti.

 

 

Antti Pesosen muistoa kunnioittaen.

 

 

 

www.ipu.fi