Maaradio.fi

VAIN VALHE TARVITSEE SUOJELUA, TOTUUS EI.

Venäjällä vallan kaapanneet Bolshevikit eivät olleet Venäläisiä

 

aleksandr solzhenitsyn"Sinun on ymmärrettävä; Johtavat Bolshevikit ketkä kaappasivat vallan Venäjällä, eivät olleet Venäläisiä. He vihasivat Venäläisiä. He vihasivat kristittyjä. Etnisen vihan ohjaamina he kiduttivat ja teurastivat miljoonia Venäläisiä ilman pienintäkään inhimillistä katumusta. Lokakuun vallankumous ei ollut "Venäläinen vallankumous" kuten kutsutte Amerikassa. Se oli maahanhyökkäys ja Venäjän kansan valloitus. Heidän (Bolshevikit) verisissä käsissään maanmieheni kärsivät enemmän hirvittäviä rikoksia kuin mikään muu kansakunta tai maa on ikinä kärsinyt koko ihmiskunnan historian aikana. Sitä ei voida vähätellä. Bolshevismi oli kaikkien aikojen suurin ihmisen teurastus. Se tosiasia, että valtaosa maailmasta on tietämätön tästä todellisuudesta on todiste siitä, että globaali media on itse rikoksen tekijöiden käsissä."


- Aleksandr Solzhenitsyn (1918-2008), Nobel palkittu novelisti, historioitsija ja kommunistisen totalitarismin kriitikko

 

Nicholas IIKansainvälisen juutalaisuuden rooli Venäjän viimeisen keisariperheen murhassa ja aikaisessa Neuvostohallinnossa

 

Heinäkuussa 16.-17. välisenä yönä 1918 Bolsheviikkien salainen poliisiryhmä murhasi Venäjän viimeisen keisarin Tsaari Nikolai II:n ja hänen vaimonsa Tsaritsa Alexandran, heidän 14 vuotiaan poikansa Tsarevich Alexisin ja heidän neljä tytärtään. Perhe teloitettiin Uralin vuoristoalueella sijaitsevassa Ekaterinburgin kaupungissa olevan talon kellarikerrokseksessa, jossa heitä oli pidetty vankeina. Tyttäret tapettiin pistimillä. Välttääkseen kuolleen Tsaarin nimiin syntyviä kultteja, ruumiit haudattiin kiireessä salaiseen hautaan maaseudun kätköön. Pitkän aikaa keisariperheen todellinen kuolinsyy ja tapa pidettiin salassa. Neuvostohistorioitsijat väittivät vuosia että Leninillä ei ollut mitään tekemistä rikoksen kanssa.

 

Moskovalainen historioitsija ja näytelmäkirjailija Edvard Radzinsky ilmoitti 1990 Venäjän viimeisen keisarin Tsaari Nikolai II:n ja hänen perheensä murhatutkimuksen yksityiskohtaisista tuloksista. Hän oli kaivanut esiin Leninin henkivartijan Alexei Akimovin muistelmat, joissa tämä muisteli kuinka hän henkilökohtaisesti toimitti Leninin teloituskäskyn sähketoimistoon. Sähkeen oli allekirjoittanut myös neuvostovaltiollinen päällikkö Yakov Sverdlov. Akimov oli säästänyt alkuperäisen sähkenauhan tallenteena salaisesta käskystä.

 

Radzinskyn tutkimukset vahvistivat mitä aikaisemmat todistusaineistot olivat jo osoittaneet. Leon Trotsky –yksi Leninin läheisimmistä kolleegoista- oli jo vuosia aiemmin paljastanut että Lenin ja Sverdlov olivat yhdessä tehneet päätöksen Tsaarin ja hänen perheensä murhaamisesta.

 

Radzinskyn ja muiden viimeaikaiset tutkimukset vahvistavat Venäjällä 17 vuotta toimineen The London Times -sanomalehden kirjeenvaihtajan, Robert Wiltonin vuosia aiemmin tekemän selvityksen. Hänen kirjansa The Last Days of the Romanovs (alkuperäinen julkaisuvuosi 1920) perustuu hänen mukaansa suurelta osaltaan Nikolai Sokolovin vuonna 1919 tekemiin yksityiskohtaisiin tutkimuksiin antikommunistisen Alexander Kolchakin alaisuudessa. Wiltonin kirja on edelleen yksi täsmällisimmistä ja kattavimmista Venäjän keisariperheen murhan selvityksistä.

 

Eheä historian ymmärrys on aina ollut paras opas hahmottamaan nykyhetkeä ja ennakoimaan tulevaisuutta. Siksi näinä kriisin täyteisinä aikoina monet ihmiset ovatkin erittäin kiinnostuneita historiallisista kysymyksistä. Neuvostoliiton kommunistinen hallinto romahti 1989-1991 ja viime vuosina olemme todistaneet monien hallintoalueiden murentumisia ja vallankaappauksia. Nykyinen Vladimir Putinin Venäjä on tällä hetkellä samojen piileskelevien voimien talous-, terrori-, ja propagandasodankäynnin kohteena, kuin Venäjän imperiumin keisarit olivat jo reilusti yli sata vuotta sitten.

 

Artikkelissaan The Jewish Role in the Bolshevik Revolution and Russia's Early Soviet Regime, Yhdysvaltalainen historioitsija Mark Weber kysyy miten Bolshevikit (tarkoittaa: "enemmistö"), pieni Saksalais-juutalaisen sosialisti-filosofi Karl Marxin opetuksien ohjaama liike onnistui kaappaamaan vallan Venäjällä ja alistaa koko kansa julman hirmuhallinnon alle?

 

Tabu aihe

 

Vaikka virallisesti Venäjän kokonaisväestömäärästä korkeintaan viisi prosenttia on koostunut juutalaisista, ovat he silti esittäneet suhteettoman suurta ja ratkaisevaa roolia varhaisessa Bolshevik -toiminnassa ja pitäen valtaa Neuvostoliiton valtiojohdossa varsinkin sen alkuvuosina.

 

LeninLeniniä (Vladimir Ulyanov) lukuun ottamatta, valtaosa johtavista kommunisteista ketkä kaappasivat Venäjällä vallan 1917-1920 olivat juutalaisia; Leon Trotsky (Lev Davidovich Bronstein, 1879-1940) johti puna-armeijaa ja toimi hetken aikaa Neuvostoliiton ulkoasiainjohtajana. Yakov Sverdlov (Solomon) oli Bolshevik -puolueen johdon sihteeri ja toimeenpanevan keskuskomitean puheenjohtajana Neuvostoliiton hallituksen johtaja. Grigori Zinoviev (Radomyslsky) johti Kansainväliset Kommunistit (Comintern) keskusjärjestöä, joka levitti vallankumousta muihin maihin. Muita merkittäviä juutalaisia olivat mm. lehdistökomissaari Karl Radek (Sobelsohn), ulkoasioiden komissaari Maxim Litvinov (Wallach), Lev Kamenev (Rosenfeld) ja Moisei Uritsky.

 

Lenin itse oli pääosin syntyperältään Venäläinen ja Kalmuckilainen, mutta hänkin oli neljäsosa-juutalainen. Hänen äidin suvun puolelta oleva isoisä, Israel (Alexander) Blank, oli Ukrainan juutalainen, kuka kastettiin myöhemmin Venäjän Ortodoksikirkkoon. Perinpohjaisena globalistina ja kansainvälisenä kommunistina Lenin halveksui etnistä ja kulttuurillista uskollisuutta. Hän huomioi hyvin vähän omia maanmiehiään. "Älykäs Venäläinen on lähes aina juutalainen tai joku jolla juoksee suonissaan juutalainen veri", hän huomautti kerran.

 

Venäjän kommunistisessa vallankaappauksessa juutalaisten rooli oli keskeinen

 

Kaksi viikkoa ennen Bolshevikien 1917 "Lokakuun vallankumousta" Lenin järjesti Pietarissa huippusalaisen tapaamisen, jossa Bolshevik -puolueen keskuskomitean avain asemassa olevat johtohenkilöt tekivät kohtalokkaan päätöksen väkivaltaisesta vallankaappauksesta. Ratkaisevaan kokoontumiseen osallistui 12 henkilöä, joista neljä oli Venäläisiä (Lenin mukaan lukien), yksi Georgialainen (Stalin), yksi Puolalainen (Dzerzhinsky) ja kuusi juutalaista.

 

Bolshevik KeskuskomiteaKaappausta ohjaava seitsemän miehen "poliittinen toimisto" tuli valituksi. Se käsitti kaksi Venäläistä (Lenin ja Bubnov), yksi Georgialainen (Stalin) ja neljä juutalaista (Trotsky, Sokolnikov, Zinoviev ja Kamenev). Samalla perustettiin myös 18 jäsenen "Sotilasvallankumouksellinen Komitea" joka vastaisi itse vallankaappauksen toteutuksesta ja jonka puheenjohtajana toimi Trotsky. Se käsitti 8-9 Venäläistä, yhden Ukrainalaisen, yhden Puolalaisen, yhden Kaukasialaisen ja kuusi juutalaista. Viimeiseksi kansannousun organisoinnin valvontaan Bolshevikien keskuskomitea perusti viiden miehen "Vallankumouksellisen sotilaskeskuksen" puolueen sotilaalliseksi komentokeskukseksi. Se koostui yhdestä Venäläisestä (Bubnov), yhdestä Georgialaisesta (Stalin), yhdestä Puolalaisesta (Dzerzhinsky) ja kahdesta juutalaisesta (Sverdlov and Uritsky).

 

Aikalaisia varoituksen ääniä

 

Juutalaisten rooli Bolshevismissa pistettiin kyseisenä aikana merkille Venäjän sisä- ja ulkopuolella. Yhdistyneiden Kuningaskuntien pääministeri Winston Churchill (1874-1965) muun muassa varoitti helmikuun 8. päivänä 1920 Lontoon Illustrated Sunday Herald -sanomalehdessä julkaistussa artikkelissaan, että Bolshevismi on "maailmanlaajuinen salaliitto sivilisaation kaatamiseksi ja taantumukseen, pahansuopaisuuteen ja mahdottomaan tasa-arvoon perustuvan yhteiskunnan saattamiseksi."

 

Yhdysvaltain Venäjän suurlähettiläs David R. Francis varoitti lähetteessään Washingtoniin tammikuussa 1918: "Täällä olevat bolsheviikkijohtajat, joista valtaosa on juutalaisia ja joista puolestaan 90 prosenttia on palanneita maanpakolaisia eivät välitä Venäjästä tai mistään muustakaan maasta, vaan ovat internationalisteja jotka yrittävät aloittaa maailmanlaajuisen sosialistisen vallankumouksen."

 

Alankomaiden Venäjän suurlähettiläs Oudendyke alleviivasi samaa muutamaa kuukautta myöhemmin: "Mikäli Bolshevismille ei tehdä välittömästi mitään, se leviää muodossa tai toisessa väistämättömästi yli Euroopan ja koko maailman sellaisena kuin juutalaiset keillä ei ole mitään kansallisuutta ovat sen organisoineet ja työstäneet. Heidän yksi ainoa päämääränsä on tuhota olemassa oleva asioiden järjestys."

 

"Bolsheviikkien vallankumous!", julisti ja juhlisti johtava Amerikan juutalaisten lehti vuonna 1920 jatkaen: "...oli valtaosaltaan juutalaisen ajattelun, juutalaisen tyytymättömyyden ja juutalaisen vaivannäön tuote jälleenrakentamiseksi.

 

Artikkelissaan The History Of The House Of Rothschild (31.10.2009) Andrew Hitchcock siteeraa maaliskuun 29. 1919 The Times of London -sanomalehteä Venäjän Bolsheviikeista: "Eräs Bolshevistisen liikkeen kiintoisimmista ominaisuuksista on sen korkea ei-Venäläisten elementtien prosentuaalinen määrä johtajien keskuudessa. 20-30:stä komissaarista tai johtajasta jotka vastaavat Bolshevistisen liikkeen keskeisestä koneistosta vähintään 75 prosenttia olivat juutalaisia".

 

By Mark Surman CC 4.0Kuolema sananvapaudelle

 

Tehdäkseen selväksi radikaalin antinationalistisen luonteensa, aloitteleva Neuvostohallinto sääti muutama kuukausi kaappauksensa jälkeen lain joka teki nk. antisemitismista rikoksen Venäjällä. Näin uudesta kommunistijärjestelmästä tuli maailman ensimmäinen hallintoalue, joka rankaisi ankarasti kaikkia antijuutalaismielisiä ilmaisuja.

 

Neuvostoviranomaiset pitivät ilmeisesti kyseisiä toimia välttämättöminä. Tarkkaavaisiin havaintoihin ja pitkään oleskeluun Venäjällä nojaten, Amerikan-juutalainen tutkija Frank Golder raportoi vuonna 1925: "koska niin moni Neuvostojohtajista on juutalaisia, antisemitismi on (Venäjällä) kasvussa. Etenkin armeijassa sekä vanhan ja uuden älymystön keskuudessa, joissa Israelin pojat ovat kahmimassa joukoittain asemia."

 

Historian tutkijoiden näkemyksiä sorrosta

 

Historioitsija Salo Baron huomautti kuinka suhteettoman suunnaton määrä juutalaisia liittyi välittömästi uuteen Bolsheviikkien salaiseen poliisiin Chekaan ja monet jotka riitautuivat Chekan kanssa joutuivat juutalaisten poliisitutkijoiden ampumaksi.

 

Kollektiivinen johto joka nousi valtaan Leninin kuolinpäivinä oli puheliaan, ilkeämielisen, kiharahiuksisen juutalais-adonis Zinovievin käsissä, kenen turhamaisuudella ei ollut rajoja.

 

"Kuka tahansa epäonnekas joka päätyi Chekan käsiin joutui erittäin todennäköisesti juutalaisen poliisitutkijan ampumaksi", kirjoitti juutalainen historioitsija Leonard Schapiro. Venäjän historian Amerikkalainen professori W. Bruce Lincoln raportoi kuinka Ukrainassa "80 prosenttia Cheka-agenteista oli juutalaisia. Bolsheviikkien salaista poliisia kutsuttiin alkuaan nimellä Cheka tai Vecheka. Jälkikäteen nimi muovautui uusiin, kuten: GPU, OGPU, NKVD, MVD ja KGB.

 

Ei siis ole yllättävää että Tsaarin ja hänen perheensä murhasta käytännössä vastannut Bolsheviikkien poliisiryhmän johtaja Yakov M. Yurovksy oli myös juutalainen. Kuten oli myös Sverdlov, Neuvostojohtaja joka oli toinen Leninin teloitusmääräyksen allekirjoittanut.

 

Brittiläinen veteraanijournalisti Robert Wilton kirjoitti 1920 kirjassaan: "Koko Bolshevismin aikaansaama jälki Venäjällä on pysyvästi painettu ulkopuolisen invaasion leimalla. Tarkoituksenmukaisesti juutalaisen Sverdlovin (kuka tuli Venäjälle Saksasta palkattuna agenttina) suunnittelema ja juutalaisten Goloshchekin, Syromolotovin, Safarovin, Voikovin ja Yurovskyn toteuttama Tsaarin murha ei ollut Venäläisten oma teko, vaan vihamielisen maahanhyökkääjien."

 

Hiljattain julkaistussa (Venäjän juutalaisten historiasta kertovassa) kirjassaan Venäläis-syntyinen juutalaiskirjoittaja Sonya Margolina kutsuu juutalaisten roolia Bolshevistisen nousun tukemisessa "juutalaisten historialliseksi synniksi". Hän nostaa esimerkkeinä esiin juutalaisten huomattavan roolin Neuvostoliiton Gulag –keskitysleirien komendantteina ja kommunistijuutalaisten systemaattisen Venäjän kirkkojen tuhoamisen. Lisäten vielä: "koko maailman juutalaiset tukivat Neuvostovoimaa vaijeten oppositiokritiikin edessä."

 

Juutalaisten roolia Venäjän vallankaappauksessa, kansanmurhassa ja salaisessa poliisissa dokumentoivassa kirjassaan Two Hundred Years Together Aleksandr Solzhenitsyn on paljastanut samat tosiasiat. Hänen kirjansa on ollut Venäjällä valtava best-seller hitti, mutta vieläkään yli kymmenen vuoden jälkeen sitä ei ole julkaistu englanniksi, eikä todennäköisesti tulla koskaan julkaisemaankaan (tarjolla tosin on nykyään nettikäännös).

 

Sonya Margolinalla on tosin tarjottavaan synkkä ennuste: "Juutalaisten Bolsheviikkien liiallisen innokkas osallistuminen Venäjän alistamiseen ja tuhoamiseen on synti, joka tulee kostautumaan. Venäjä tulee rinnastamaan sorron juutalaisiin ja hurja Bolshevismin vastaisuus tulee muuttumaan juutalaisvastaisuudeksi."

 

Synkkien sanojen enne

 

Nikolai II ja hänen perheensä tunnetaan hirmuvallan loputtomista uhreista parhaiten. Tyranniasta joka avoimesti julisti armotonta tarkoitustaan. Muutama viikko Ekaterinburgin massateurastuksesta, aloitteleva Puna-armeija ilmoitti lehtiuutisissa:

 

"Ilman armoa, ilman säästämistä, tapamme vihollisemme satapäin. Olkoon tuhatpäin, hukuttautukoon he omaan vereensä. Leninin ja Uritskiin verien nimissä, tulkoon porvariston ja keskiluokan verien tulva (...) lisää verta, niin paljon kuin mahdollista".

 

Grigori Zinoviev puhui kommunistien kokouksessa syyskuussa 1918 selkeästi ilmaisten ja julistaen kuolemantuomion kymmenelle miljoonalle ihmiselle: "Meidän on pakko kuljettaa mukanamme 100 miljoonasta 90 miljoonaa Neuvostovenäjän asukasta. Lopuille, meillä ei ole heille mitään sanottavaa. Heidät on pakko hävittää."

 

Gulag leirejä20 miljoonaa uhria

 

Kuten myöhemmin on osoittautunut, kuolleiden ja kärsivien määrä kasvoikin erittäin merkittävästi suuremmaksi kuin Zinovievin retoriikka vihjasi. Harvoin, jos koskaan, on yksi hallintoalue murhannut yhtä paljon omia kansalaisiaan.

 

Lainaamalla hiljattain auenneita KGB:n asiapapereita, historioitsija ja Venäjän parlamentaarisen erikoiskomission johtaja Dmitri Volkogonov päätteli että: "vuodesta 1929 vuoteen 1952, jopa 21,5 miljoonaa Neuvostovenäläistä joutui väkivaltaisen sorron uhriksi. Näistä kolmasosa ammuttiin ja loput tuomittiin vankeuteen, jossa monet kuolivat.

 

Puoluekurin Neuvostokomission jäsen, erikoiskomission johtaja ja 1960-luvulla pääministeri Khrushchevin alaisuudessa toiminut Olga Shatunovskaya on päätellyt vastaavanlaisesti: "tammikuun ensimmäisestä 1935 heinäkuun 22:een 1941, yhteensä 19,840,000 kansanvihollista pidätettiin. Näistä 7 miljoonaa tuli ammutuksi vankeudessa ja valtaosa muista kuoli keskitysleireillä." Samat luvut ovat löytyneet myös Politburo -jäsen Anastas Mikoyan papereista.

 

Robert Conquest, Neuvostoliiton historian arvostettu spesialisti summasi hiljattain Neuvostosorron synkän ennätyksen omaa kansaansa vastaan:

 

"On vaikeaa välttää loppupäätelmää että 1934 jälkeen aikaansaatu uhrimäärä oli reilusti yli 10 miljoonaa. Tähän pitäisi lisätä vuosien 1930-1933 nälänhädän uhrit (Bolshevikit takavarikoivat viljelijöiden sadot), karkoitukset Gulag –keskitysleireille ja muut anti-talonpoikaiskampanjat, jotka tuottavat reilun 10 miljoonaa lisäuhria. Näin ollen loppu-uhrisumma on suurin piirtein sama mihin virallinen Venäjäkin nykyisin viittaa, eli 20 miljoonaa. Mainittakoon, että toiset tutkivat ovat päätyneet merkittävästi vieläkin suurempiin arviointeihin.

 

Nicholas IIJälkikatse Tsaarin aikoihin

 

Vaikka elämä Venäjän viimeisen keisarin aikana ei välttämättä ollut vain ruusuilla tanssimista ja vaikka Tsaarin valta olikin absoluuttinen, on syytä mainita että Nikolai II:n vallan aikana Venäläisillä oli kuitenkin lehdistönvapaus, uskonnonvapaus, kokoontumisen ja yhdistymisen vapaus, yksityisen omaisuuden suojeluvapaus ja vapaat työväenliitot. Leninin tyyppisiä hallinnon arkkivihollisia kohdeltiin merkittävän sallivasti.

 

Ensimmäisinä vuosikymmeninä ennen ensimmäisen maailmansodan puhkeamista Venäjän talous kukoisti. Itse asiassa 1890-1913 Venäjä oli maailman nopeimmin kasvava talousalue. Uusia rautatielinjoja avattiin vuosittain tuplasti Neuvostovuosiin verrattuna. Raudan tuotanto kasvoi 1900-1913 välillä 58 prosenttia, samalla kun hiilen tuotanto enemmän kuin tuplaantui. Venäläinen vientivilja ravitsi koko Euroopan. Viimeisinä vuosikymmeninä Tsaarin Venäjä todisti myös huikean kulttuurillisen kukoistuksen. Kaikki muuttui ensimmäisen maailmansodan myötä katastrofiksi, ei vain Venäjälle vaan koko lännelle.

 

Suuri vaiettu salaisuus kommunismin takana


Historian tutkija, professori David Duke kirjoittaa kirjassaan The Secret Behind Communism –The Ethnic Origins of the Russian Revolution and the Greatest Holocaust in the History of Mankind (2013):

 

"Kuka tahansa historioitsija joka on todella tutkinut modernin kommunismin alkuperää, Karl Marxista ja Moses Hessistä massasiirtoihin, pakotettuihin nälänhätiin ja Gulageihin toisella vuosisadalla on tietoinen että kommunistit ovat todellisia massamurhan maailmanmestareita. (...) Ero tietenkin on vain siinä, että näitä suurimpia massamurhaajia ei ole ollenkaan metsästetty ympäri planeettaa ja asetettu syytteisiin kauheista rikoksistaan ihmisyyttä vastaan. Ehkä tärkeimpänä, he eivät ole koskaan joutuneet edes julkisen inhon kohteeksi. Kaikki nämä rikoksien tekijät ovat tänäkin päivänä heimoveljiensä suojaamia, jotka omistavat kohtuuttoman suuren vaikutusvallan mediassa ja hallinnoissa.

 

Ukrainassa tapahtunut nk. "Holodomor" on vain yksi esimerkki kommunistien massamurhista, jossa kuoli 5-7 miljoonaa naista ja lasta. Heidät vangittiin, näännytettiin nälkään ja orjatyöhön. Nykyään käytännössä kaikki ovat tietoisia nk. Holocaustista, mutta 99 prosenttia ihmisistä on täysin tietämättömiä Ukrainan Holomodorista. (...) Ihmiset ovat tietämättömiä tai kokonaan irroitettu myötätunnosta miljoonia Bolsheviikkien murhaamia Venäläisiä kohtaan (...). Vain hyvin harvoilla on emotionaalinen kosketuspinta kommunistien uhreja kohtaan, koska (siionistien omistama) Hollywood ja valtamedia ei ole tehnyt mitään valistaakseen asiasta, vaan on keskittynyt loputtomaan Holocaustin itkuvirteen."

 

Itse asiassa, juutalaisella medialla omissa julkaisuissaan ei ole ongelmia käsitellä länsimediassa kokonaan vaiettuja tosiasioita. David Duke mainitsee kirjassaan esimerkin artikkelista joka julkaistiin suositussa Israelin juutalais-siionistisessa nettiuutis-sivustossa YnetNews.com:ssa otsikolla "Stalinin juutalaiset" 21.12.2006:

 

"Emme saa unohtaa että eräät suurimmista modernien aikojen murhaajista olivat juutalaisia (...). "Emme voi varmuudella tietää Chekan käsissä eri tavoin kuolleiden määrää, mutta luku on varmasti vähintään 20 miljoonaa, sisältäen pakkosiirrot, massakarkoitukset, vangitsemiset, nälänhädän, etniset puhdistukset ja massakuolemat Gulageissa.

 

Genrikt Yagoda oli GPU:n apulaiskomentaja ja NKVD:n perustaja ja johtaja, sekä suurin toisen vuosisadan juutalainen murhaaja. Yagoda toimeenpani ahkerasti Stalinin kaikki kollektivisointimääräykset ja hän oli vastuussa vähintään 10 miljoonan ihmisen kuolemasta. Hänen juutalaiset apulaisensa perustivat ja hallinnoivat Gulag –systeemiä."

 

Luonnollisesti artikkelia ei kukaan ole pitänyt nk. antisemitistisena, koska sen takana oli tunnettu juutalainen kirjoittaja Sever Plocker.

 

Duke muistuttaa kirjassaan, että vaikka juutalaiset tutkijat ovat hyvin tietoisia tosiasiasta, että Gengrikh Yagoda murhasi kaksi kertaa enemmän ihmisiä kuin väitetysti Adolf Hitler toisen maailmansodan aikaan, silti tuskin kukaan gentile (ei-juutalainen) edes tuntee hänen nimeään.

 

"...Totuus juutalaisuuden ylivertaisuuden roolista maailman kommunismin ja etenkin Venäjän vallankumouksen luomisessa, toteuttamisessa ja ylläpidossa jää vähälle huomiolle. Syy tähän on yksinkertainen: juutalaiset ylivertaisuuden heimolaiset jotka pitävät lännen valtamediaa hallussaan vaientavat ja salaavat tyystin koko tosiasia siitä, että juutalaiset yhdessä kansainvälisten juutalaisorganisaatioiden kanssa eivät ainoastaan luoneet kommunismin, vaan toimivat myös johtajina sen tuomisessa toteen ja käytäntöön", David Duke kiteyttää. "He olivat ihmiskunnan historian suurimman massateurastuksen ja inhimillisen kärsimyksen keskusverkosto."

 

Vallankumouksen taustat

 

Max Weber ei artikkelissaan juuri avaa syitä Venäjän Tsaari Nikolai II:n murhalle ja vallankaappaukselle ja kuinka maassa operoiva pieni kansainvälisten kommunistien salaliitto onnistui rahoittamaan maailman mahtavimmaksi maaksi uhkaavasti nousevan Venäjän nujertamisen. Taustalla oli vaarallinen ja pitkään kestänyt kahnaus kansainvälistä kommunismia rahoittavan Euroopan pankki-imperiumin siionistisen Rothschildin omistajasuvun kanssa. Muut historian lähteet kenties tarjoavatkin tähän kaikkeen hivenen osviittaa.

 

Venäjän viimeisimmistä keisareista etenkin Aleksanteri II (1855-1881) koki jo useita juutalaisten tekemiä murhayrityksiä, jollaiseen hän viimein kuolikin. Keisareiden lisäksi juutalaiset onnistuivat salamurhaamaan monia hallituksen ministereitä ja virkamiehiä.


William Guy Carr kirjoittaa kirjassaan Pawns in the Game (1958):

 

"Aleksanteri II seurasi Nikolai I:stä Venäjän valtaistuimelle 1855. Hän mm. mahdollisti että maassa elävällä juutalaisvähemmistöllä oli tasavertaiset mahdollisuudet koulutukseen ja työskentelyyn jopa hallintoelimissä". Jopa uusi perustuslaki oli vireillä, mutta ongelmat olivat silti pahentumassa.

 

Tsaari Yhdysvaltain presidentin apuna

 

Siionistiseen pankkihistoriaan perehtyneessä artikkelissaan The History Of The House Of Rothschild (31.10.2009) Andrew Hitchcock mainitsee kuinka Aleksanteri II pyrki uhmaamaan Rothschildien pankkeja poikkeuksellisin keinoin:

 

Lincoln and Alexander II tapaavat"Yhdysvaltain presidentti Abraham Lincoln (kuka niin ikään murhattiin uhmattuaan siionisteja mm. painamalla omaa velatonta rahaa) ymmärsi 1863 että Venäjän Tsaari Aleksanteri II:lla (1855-1881) oli myöskin suuria ongelmia Rothschildien kanssa ja Tsaari oli estänyt Rothschildin jatkuvat yritykset perustaa keskuspankki Venäjälle. Yhteisymmärryksen myötä Tsaari antoikin yllättäen Presidentti Lincolnille odottamatonta apua. Hän julisti että jos Englanti ja Ranska eivät aktiivisesti aio puuttua Amerikan sisällis-sotaan auttaakseen etelävaltioita, Venäjä katsoisi tämän olevan sodanjulistus ja jonka seurauksena Venäjä liittyisi sisällis-sodassa Presidentti Lincolnin puolelle. Näyttääkseen olevansa tosissaan Aleksanteri II lähetti osan merivoimistaan San Franciscon ja New Yorkin satamiin."

 

Venäjän 12. Keisarin ja Yhdysvaltain 16. presidentin kenties melko vähän tunnettu yhteistyö omalla tavallaan kielii siitä, että molemmilla oli yhteisymmärrys yhteisestä vihollisesta, joka toimi vastaavanlaisesti molemmilla mantereilla. Esimerkiksi sanomalehti The Times of London vaati huhtikuussa 1862 etusivuillaan avoimesti Lincolnin hallinnon syrjäyttämistä (jopa presidentin murhaamista), koska tämä oli selkä seinää vasten perustamassa omaa velatonta valuuttaa Yhdysvaltoihin. Andrew Hitchcock siteeraa The Times of Londonin erästä artikkelia:

 

"Jos tämä haitallinen talouspolitiikka, jonka alkuperä juontaa Pohjois-Amerikan tasavallasta kasvaisi peruuttamattomaksi, niin tällainen hallinto tulee vielä tarjoamaan oman rahansa ilman kustannuksia. Se tulee maksamaan velkansa pois muuttuen pysyvästi velattomaksi. Sillä tulee olemaan kaikki tarvittava raha jatkaakseen kaupankäyntiä. Se tulee olemaan paljon vauraampi kuin mikään muu sivistynyt hallinto maailmassa. Kaikkien maiden aivot ja hyvinvointi tulevat muuttamaan Pohjois-Amerikkaan. Tämä hallinto on tuhottava, tai se tulee tuhoamaan jokaisen monarkian maailmassa."

 

Kuten tiedämme, näin myös kävikin.

 

Nathan Rothschild Rothschild

 

Vuonna 1815 Nathan Mayer Rothschild ilmoitti historiallisesti: "En välitä kuka sätkynukke asetetaan Englannin valtaistuimelle hallitsemaan imperiumia jolle aurinko ei koskaan laske. Hän kuka hallitsee Britannian rahavaraintoa, hallitsee Brittiläistä imperiumia ja minä hallitsen Britannian rahavaraintoa." Samana vuonna hän myös lupasi kuinka ensimmäisen tulevan maailmansodan tarkoitus on Venäjän Tsaarin tuhoaminen ja tämän vallan korvaaminen kommunismilla, jonka tarkoitus on puolestaan hyökätä kristinuskoa vastaan.

 

Andrew Hitchcock siteeraa kuinka kirjassaan The Jews and Modern Capitalism (1911) Werner Sombart päätteli että vuodesta 1820 lähtien alkoi "Rothschildien aika" ja että "Euroopassa oli vain yksi voima ja se on Rothschild".

 

Muun muassa Englannissa ja Ranskassa valtaa pitävien Rothschildin pankkiirisuvun yhtenä tärkeimpinä tavoitteina oli perustaa Venäjälle ja Yhdysvaltoihin oma pysyvä yksityinen keskuspankki.

 

Aleksanteri IIKommunistien terrorismi ennen lopullista vallankaappausta

 

William Guy Carr kirjoittaa kirjassaan kuinka Aleksanteri II:n juutalaismyönteinen politiikka ei estänyt juutalaisia vallankumouksellisia jatkamasta terroritekojaan ja levittämästä aatettaan työväen keskuuteen. 1866 he toteuttivat ensimmäisen yrityksensä tappaa Aleksanteri II. Toinen murhayritys tapahtui 1879. Kuin ihmeen kaupalla molemmat epäonnistuivat. (...) Kunnes maaliskuun 13. vuonna 1881 Tsaari viimein murhattiin. Kansan Tahto ("People´s Will") vallankumouksellisen järjestön jäsen pommitti hänen hevosvaununsa Pietarin kadulle. Tsaari kuitenkin selvisi tästäkin ja siirtyi auttamaan iskussa haavoittuneita ja mukana olleita Kasakoita, kun toisen terroristin heittämä pommi viimein surmasi Tsaarin.

 

Kirjassaan The Rothschild Dynasty professori John Coleman kirjoittaa, kuinka Tsaari Aleksanteri II oli ennen kuolemaansa ajanut (kenties Yhdysvaltojen mallin rohkaisemana?) uutta perustuslakia Venäjälle, joka ei myöskään ollut Rothschildien mieleen. Tsaari Nikolai II oli jatkanut myös uudistuksen linjoilla:


"Hänen (Tsaari Nikolai II) ministerinsä Stolypin oli laittanut koneiston liikkeelle joka kansallistaisi Venäjän pankit ja myöntäisi maanviljelijöille omat maat. Nikolai II oli epätoivoisessa tilanteessa kieltänyt maassa myös kaikki sodat uhkaamalla "ampumalla ensimmäistä joka ampuu".


Vallankumoukselliset Bolshevikit kuitenkin murhasivat ministeri Stolypinin estääkseen Tsaarin lupaamat vapaudet ja uudistukset pääsemästä käytäntöön, kuten lopulta myös itse Tsaarin.

 

Samalla kun vallankumoukselliset voimat Venäjän sisällä tekivät kaikkensa häpäistääkseen hallinnon skandaalein ja salamurhin, salaiset voimat WRM:n (Worldwide Revolutionary Movement) takana Englannin, Sveitsin ja Yhdysvaltojen päämajoissaan yrittivät jatkuvasti sotkea Britanniaa sotimaan Venäjää vastaan. Moisesta sodasta ei kuitenkaan hyötyisi kumpikaan imperiumi, vaan sota ainoastaan heikentäisi niitä materiaalisesti jättäen molemmat helpommiksi saaliiksi vallankumoukselliselle toiminnalle jälkikäteen.

 

Oxfordin yliopiston modernin historian professori kirjoitti 19. vuosisadan, lokakuun julkaisussaan 1881: "Ollessani viimeksi Englannissa, olimme melkein sodassa Venäjän kanssa joka olisi sotkenut mukaansa koko Euroopan – juutalaiset intressit läpi Euroopan, Viinin juutalaisen lehdistön toimiessa johtavan elimenä, tekivät kaikkensa sen eteen".

 

Aleksanteri II:n murha aiheutti Venäjällä laajamittaista katkeruutta, joka purkautui spontaanina väkivaltana juutalaisväestöä kohtaan eri puolin Venäjää ja jonka myötä uuden Tsaarin Aleksanteri III:n hallinto sääti vuonna 1881 nk. "toukokuun lait" ("The May Laws"), joiden myötä monet vallankumoukselliset kuten Lenin ja Trotsky karkoitettiin. Kyse oli ankarista säädöksistä, jota Venäjän virkamiehet perustelivat mm. seuraavasti: "Jos juutalaiset eivät kyenneet sovittelemaan ja tyytymään hyväntahtoiseen Aleksanteri II:n politiikkaan, oli näin ollen selvää etteivät he tyytyisivät yhtään vähempään kuin absoluuttiseen Venäjän hallitsemiseen.

 

"Toukokuun lakeja" ei säädetty ainoastaan Aleksanteri II:n murhan vuoksi. Venäjän ekonomistit olivat myös kiireellisesti varoittaneet hallintoa siitä että vaikka juutalaiset edustivatkin vain 4,2% kansasta, kansantalous oli vaarassa murentua täysin maan sisällä toimivien juutalaisten aktiviteettien vuoksi.

 

Kansainväliset pankkiirit langettivat kostotoimenpiteenä Venäjän vastaiset talouspakotteet, jotka saattoivat maan lähes konkurssiin. Maa lisäksi ajautui 1904 kansainvälisten pankkiirien lietsomaan sotaan Japania vastaan, jota varten Rothschildin pankki-imperiumi tarjosi lainaa vastineeksi "antisemitismin" lopettamiseksi. Rothschildien tarkoitus oli ainoastaan teeskennellä ystävällistä, rahoittaen samalla sodan molempia osapuolia. Venäjän kukistamiseksi suunnitelmana oli Venäjän talousavun välitön lopettaminen kun se olisi eniten tarpeen. Kriisiä varmistettiin muun muassa kommunikaation ja kuljetuslinjojen sabotoinnilla, joiden vuoksi Venäjän armeijan ja merivoimien muona ja tarvikkeet loppuivatkin kaaoksen kasvaessa.

 

Vallankaappaus Vladimir LeninSamoihin aikoihin vallankumoukselliset johtajat olivat perustaneet aggressiivisen "Sosialistisen Vallankumouspuolueen", joka nimitti armottoman miehen nimeltään Gershuni organisoimaan terroristiryhmiä. Yevno Azev niminen räätäli nimitettiin organisoimaan "taistelujaostoja". Sosialistisen Vallankumouspuolueen johtajat kokivat myös tärkeäksi ei-juutalaisten (Gentilet) värväämistä liikkeeseen ja ketkä läpäisivät testit saivatkin täysjäsenyyden. Juuri tämä päätös toi Alexander Ulyanovin mukaan puolueeseen ja jo ennen hänen täysjäsenyyttään hänet määrättiin osallistumaan Tsaari Aleksanteri III:n murhasuunnitelmaan. Murhayritys epäonnistui ja Ulyanov pidätettiin ja teloitettiin. Tämän johdosta Alexander Ulyanovin katkeroitunut nuorempi veli Vladimir päätti omistaa itsensä vallankumoukselliselle liikkeelle. Hän muutti nimensä "Leniniksi" ja ajan myötä hänestä tuli Bolsheviikkipuolueen johtaja ja lopulta Neuvostoliiton ensimmäinen diktaattori.

 

Kommunistien salainen taloudellinen tuki

 

Kirjassaan Final Warning: A History of the New World Ordeer – Illuminism and the Master Plan for World Domination (1994) David Allen Rivera kirjoittaa kuinka 1887 Lenin aloitti opiskelunsa Kazanin yliopistossa. Vuonna 1889 hänestä tuli Vapaamuurari, joka alkoi ajaa Marxin filosofiaa. Hän sanoi: "Meidän on taisteltava uskontoa vastaan. Tämä on kaiken materialismin ja Marxismin ABC".

 

Lontoossa 1903 hän käynnisti Venäjän Sosiaali-Demokraattisen työväenpuolueen, joka valmistui 1912 ja joka myöhemmin tuli tunnetuksi Venäläisenä Kommunistipuolueena 1918. Hänen vasemmistosiipeään alettiin kutsua Bolsheviikeiksi. Vuonna 1907 mukana oli vain 17 jäsentä, pian kasvaen 40 000:een. Lenin sai taloudellista tukea Fabiaaneilta (kansainvälisiltä kommunisteilta). 

 

Yhtenä yrityksenään rauhoittaa kommunistien Venäjällä aikaan saamaa kapinaa, Tsaari Nikolai II talletti 400 miljoonaa dollaria Chase pankkiin, National City pankkiin, Guaranty Trust pankkiin, Hanover Trust pankkiin ja Manufacturer Trust pankkiin, sekä 80 miljoonaa dollaria Pariisin Rothschild pankkiin. Tämä siksi, koska Tsaari tiesi kuka oikeasti oli kasvavan vallankumousliikkeen takana ja toivoi tämän myönnytyksen lopettamaan sen.

 

(Lord Alfred) Milnerin kautta Rothschildit suunnittelivat Venäjän vallankumouksen. Tähän taloudellista tukea antoivat myös Jacob Schiff (20 miljoonaa dollaria), Sir George Buchanan, Warburgit, Rockefellerit, J.P. Morganin kumppanit (vähintään miljoona dollaria), Olaf Aschberg (Tukholman Nye pankista), Rhine Westphalian Sundikaatti, Jovotovsky –niminen rahoittaja (kenen tyttärestä tuli myöhemmin Leon Trotskyn vaimo), William Boyce Thompson (Chase National pankin johtaja) ja Albert H. Wiggin (Chase National pankin hallintoneuvoston puheenjohtaja) lahjoittivat miljoona dollaria.

 

Rockefellerit liittyivät rahoittajiin sen jälkeen kun Tsaari oli kieltänyt heiltä pääsyn Venäjän öljykentille, joilla Rothschildien ja Nobel – veljesten omistama Royal Dutch Company olivat jo toimineet antaen Standard Oilille runsaasti jalansijaa kansainvälisillä öljymarkkinoilla. Vaikka John D. Rockefeller piti hallussaan Royal Dutch Companyn ja Shellin velkakirjoja 15 miljoonan edestä, hän päätti kuitenkin rahoittaa vallankumousta aikomuksenaan voida perustaa sitä kautta Standard Oil pysyvästi Venäjälle.

 

Pankkiiri Jacob Schiff antoi Leon Trotskylle 20 miljoonan dollarin arvosta kultaa auttaakseen vallankumouksen rahoitusta. Kulta talletettiin Warburg pankkiin ja sieltä ne siirrettiin Nya Bankeniin Tukholmaan. New York Journal Americanin Knickerbocker –kolumnissa kirjoitettiin 3.2.1949: "John Schiff, Jacobin pojan poika, on nykyään arvioinut että isoisä sijoitti noin 20 miljoonaa dollaria Bolshevismin lopulliseen voittoon Venäjällä".

 

Schiffin ja Warburgin vuokraamalla S.S. Kristianiafjord –laivalla New Yorkista Venäjälle matkalla ollut Trotsky muiden vallankumouksellisten kanssa joutuivat Halifaxissa (Nova Scotia) 4.3.1917 Kanadalaisten pidättämäksi, jossa myös heidän mukana ollut kultansa takavarikoitiin. Kanadan hallituksen aiemmin salassa olleet viralliset asiapaperit viittaavat heidän tienneen, että Trotsky ja hänen salainen armeijansa olivat: "...Venäjälle matkaavia sosialisteja, joiden aikomuksena oli aloittaa vallankumous nykyistä Venäjän hallintoa vastaan".

 

Kanadalaiset olivat huolissaan että jos Lenin pääsisi Venäjällä valtaan, hän allekirjoittaisi rauhan sopimuksen Venäjän ja Saksan välillä. Tämä puolestaan saattaisi kääntää Saksan armeijan uhaksi Yhdysvaltoja ja Kanadaa vastaan. Britannian hallituksen tiedustelu-upseeri Sir William Wiseman painosti kuitenkin Kanadaa vapauttamaan Trotskyn. Wilson sanoi että mikäli näin ei kävisi, USA ei osallistuisi ensimmäiseen maailmansotaan. Trotsky vapautettiin ja hänelle myönnettiin Amerikan passi, Britannian siirtoviisumi ja pääsylupa Venäjälle. On selvää että Wilson tiesi mistä oli kysymys. Trotskyn mukana oli myös Charles Crane Westinghouse Company:sta, kuka oli Demokraattisen Rahoituskomitean (Democratic Finance Committee) puheenjohtaja. USA liittyi sotaan 6.4.1917 ja Trotsky saapui Petrogradiin 17.5.

 

Lokakuussa 1917 (Venäjän vallankumouksen alkaessa) Lenin oli vielä karkoitettuna Sveitsissä neuvottelemassa seuraavista siirroista yhdessä Saksan korkeimman johdon kanssa. Sitä aiemmin hän viettänyt vuosia Lontoossa Fabiaanien kanssa kasvattaen resurssejaan. Max Warburg (Frankfurtin Warburg pankin johtaja ja Rothschildin liittolainen) auttoivat Leninin, hänen vaimonsa ja 32 muuta Bolsheviikkia matkustaa Saksan läpi Ruotsiin, jossa hänen oli määrä noutaa hänelle varatut ja Sveitsin pankkiin talletetut rahat ja jatkaa sieltä Petrogradiin. Lenin lupasi tehdä rauhan Saksan kanssa, jos hän kykenee syrjäyttämään Venäjän uuden hallituksen.

 

Lenin, yhdessä muiden Bolsheviikkien kanssa, matkusti sinetöidyssä junavaunussa Petrogradiin Saksan hallinnon hänelle antamat yli 5 miljoonan dollarin arvosta kultaa mukanaan, jossa liittyi Stalinin ja Trotskyn seuraan.

 

David Allen Rivera kirjoittaa kirjassaan, kuinka Tsaarin kuoleman jälkeen, maaliskuussa 1917, laajojen mellakoiden melskeessä edistyksellinen ja liberaalinen uudistaja Prince George Lvov perusti lääninhallituksen, jonka tavoitteena oli luoda maahan demokratia. Välttääkseen tulevia kapinoita hän pyrki vahvistamaan Venäjän armeijaa, mutta päätyi kuitenkin eroamaan virastaan. Tämä salli sosiaalidemokraatti Kerenskyn ottamaan puolestaan vallan ja perustamaan koalitiohallituksen. Hän piti sodan Saksaa vastaan yllä ja julisti armahdusmääräyksen kommunistijuutalaisille, jotka olivat olleet karkotettuina vuoden 1905 epäonnistuneen vallankaappauksen jäljiltä. Lähes 250 000 vallankumouksellista palautettiin Venäjälle. Lokakuussa 1917 Bolsheviikkien vallankumous alkoi.

 

Käyttämällä muun muassa rauhansopimusta ja työväen olosuhteiden parantamista populistisena aseenaan hän viimein kaappasi vallan Kerenskyltä 7.11.1917. Pitäen lupauksensa, Lenin teki rauhan Saksan kanssa helmikuussa 1918 ja veti näin Venäjän ulos ensimmäisestä maailmansodasta.

 

Venäläinen kenraali Arsene DeGoulevitch kirjoitti Czarism and the Revolution: "Vallankumouksen varojen päähankkijat eivät kuitenkaan olleet sekopäisiä Venäjän miljonäärejä eikä Lenin aseistettuja rosvojoukkoja. Todellinen raha tuli pääasiallisesti tietyistä Brittiläisistä ja Amerikkalaisista piireistä, jotka olivat jo kauan aikaa lainanneet tukeaan Venäjän vallankumoukselliseen tarkoitukseen".

 

DeGoulevitch, joka sai tiedon toiselta Venäläiseltä kenraalilta, sanoi että vallankumous oli: "...Englantilaisten toteuttama, tarkemmin Sir George Buchananin ja Lord (Alfred) Milnerin (...) Privaateissa keskusteluissa minulle on kerrottu, että Lord Milner käytti yli 21 miljoonaa ruplaa Venäjän vallankumoukseen.

 

Ja ketkä vallankumouksesta hyötyivätkään?

 

Myöhemmin, 1916-1921 nälänhätä pyyhki läpi Neuvostoliiton aiheuttaen lähes viiden miljoonan kuoleman, joka johtui viljan takavarikoinneista ja koko teollisuuden alasajosta. Syyskuun 21, 1921 USA:n presidentti Herbert Hooverin hallitus myönsi Neuvostoliitolle 20 miljoonan dollarin avustuksen, joista 8 miljoonaa oli lääketarpeisiin. Yli 700 000 tonnia ruokaa lähettiin 18 miljoonalle ihmiselle. Kuten myöhemmin selvisi, Yhdysvallat tuki todellisuudessa ainoastaan kommunistien sisällis-sotaa (oppositiota vastaan) joka päättyi 1922.

 

Yhdysvaltalaiset ja Eurooppalaiset industrialistit ryntäsivät kaikki "auttamaan" Venäläisiä. The International Barnsdale Corporation ja Standard Oil saivat öljyn porausoikeudet. Stuart, James and Cook Inc. organisoivat Neuvostoliiton hiilikaivokset, General Electric myi sähkölaitteitaan ja muut suuret firmat kuten WestingHouse, DuPont ja RCA auttoivat myös kommunisteja. Rockefellerin Standard Oil of New Jersey osti 50 prosenttia valtavista Kaukasuksen öljykentistä ja rakensi suuret öljyn jalostamot Neuvostoliitolle 1927. Yhdessä tytäryhtiönsä Vacuum Oil Corporationin kanssa Standard Oil teki sopimuksen, jolla se myi Venäjän öljyä Euroopan maille ja järjesti niille vielä 75 miljoonan lainan.

 

Rockefellerin Chase National pankki (myöhemmin Chase Manhattan Bank) auttoi perustamaan Amerikan-Venäjän kauppakamarin 1922, jonka ensimmäinen puheenjohtaja oli Casen varapuheenjohtaja Reeve Schley. 1925 Chase National ja PromBank (Saksalainen pankki) kehittivät kokonaisen ohjelman rahoittaakseen Venäläisten raakamateriaalin tuonnin USA:han ja Yhdysvaltalaisen puuvillan ja konetuotannon viennin Venäjälle. Chase National ja Equitable Trust Co. pitivät hallussaan Neuvostoliiton luottoasiat. 1928 Chase pankki myi Bolsheviikkien velkakirjoja Amerikassa, jota monet patrioottiset ryhmät kritisoivat "häpeäksi Amerikalle".

 

Yhdysvallat lähetti Neuvostoliitolle valtavia määriä ruokaa ja muita avustuksia. Lenin oli sanonnut, että kapitalistit tekisivät kauppaa kenen tahansa kanssa ja kun Venäjä kyllästyisi heihin, kommunistit valtaisivat koko maailman.

 

Monarkian kuolema

 

Euroopan yli 1917-1918 pyyhkineet ensimmäisen maailmansodan massateurastus ja kaaos, sekä vallankumoukselliset myllerrykset eivät tuoneet päätökseen vain ikivanhan Romanovin dynastian ajan Venäjällä, vaan myös koko mantereen yhteiskuntajärjestyksen. Mukana pyyhkiytyi Saksan Hohenzollernin dynastia yhdessä vakaan perustuslaillisen monarkian kanssa, sekä ikivanha Itävalta-Unkarilainen Habsburgin dynastia yhdessä ylikansallisen keskieurooppalaisen imperiumin kanssa.

 

Johtavat Euroopan valtiot eivät jakaneet keskenään ainoastaan samoja kristillisiä ja länsikulttuurillisia perustuksia. Valtaosa mannerta hallitsevista kuninkaallisista olivat verisukua toisilleen. Englannin kuningas George oli äitinsä kautta Venäjän Tsaari Nikolain ensimmäinen serkku ja isänsä kautta keisarinna Alexandran ensimmäinen serkku. Saksan Kaiser Wilhelm oli saksalais-syntyisen Alexandran ensimmäinen serkku ja etäinen serkku Nikolaille.

 

Kansainvälinen kommunismi tänään

 

Nykyinen Euroopassa (ja Yhdysvalloissa) vallassa oleva "oikeisto" on jo pitkään saanut koulutuksensa mm. London School of Economics:ien kaltaisissa kommunismin oppia levittävissä instituutioissa. Samat kansainväliset tahot rahoittavat ja lobbaavat ns. poliittista oikeistoa sekä vasemmistoa, luoden samalla illuusion aatteellisesta jaosta poliittisten puolueiden välillä.

 

Kansainvälinen kommunismi ei ole kadonnut mihinkään. Nykyään sitä kutsutaan vain eri termein, kuten Globalismiksi, jonka tärkeitä työkaluja ovat muun muassa globaalit talous- ja pankkiunionit, vapaakauppasopimukset, kansainväliset ilmastosopimukset, YK:n Agenda 21 ("kestävä kehitys"), keinotekoinen "muslimiterrorismi" (Jihad), sotilasliitot, digitaalinen seuranta/profilointi, rajaton maahanmuuttopolitiikka, poliittinen korrektius, ja rakenteellisen korruption verkostot, kuten: Bank for International Settlements, World Bank, Bilderberg group, The Trilateral Comission, Council of Foreign Relations, Vapaamuurarit, The Royal Institute of International Affairs jne.

 

Lukuisat jo toteutuneet tosiasiat, kuten kansallisvaltioiden, etnisten kulttuurialueiden, kristinuskon, yksityisomistuksen, sananvapauden, opetusjärjestelmän, demokratian, kulttuurillisten identiteettien, keskiluokan, ydinperheiden, yksilön moraalin ja yksityisyyden suojan järjestelmällinen murentaminen kertovat karua kieltään siitä, kuinka maailma on tänä päivänä lähempänä globaalia kommunistista hirmuvaltaa kuin koskaan aiemmin.

 

M. Kallio

 

Lähteet:

 

Wikipedia: https://fi.wikipedia.org/wiki/Ven%C3%A4j%C3%A4n_hallitsijat

The Jewish Role in the Bolshevik Revolution and Russia's Early Soviet Regime

http://russiapedia.rt.com/prominent-russians/the-romanov-dynasty/nicholas-ii/

http://russiapedia.rt.com/prominent-russians/literature/aleksandr-solzhenitsyn/

http://www.alexanderpalace.org/palace/AlexPalaceNRbio.html

https://www.marxists.org/subject/bolsheviks/

http://www.rense.com/general88/hist.htm

http://mailstar.net/Solzhenitsyn-200YT.pdf

https://www.youtube.com/watch?v=WrieUdYe_e8

http://www.davidduke.com/mp3/TheSecretBehindCommunismIntro.pdf

http://globheu.blogspot.fi/2008/01/alexander-ii.html

http://www.lovethetruth.com/books/pawns/07.htm

http://socserv2.socsci.mcmaster.ca/econ/ugcm/3ll3/sombart/jews.pdf

http://russiapedia.rt.com/prominent-russians/the-romanov-dynasty/alexander-ii-liberator/

http://antimatrix.org/Convert/Books/Coleman/Rothschild_Dynasty/Rothschild_Dynasty.htm

http://www.modernhistoryproject.org/mhp?Article=FinalWarning&C=7.3http://www.modernhistoryproject.org/mhp?Article=FinalWarning&C=7.3

http://www.ihr.org/jhr/v14/v14n1p36_Wilton.htmlhttp://www.ihr.org/jhr/v14/v14n1p36_Wilton.html

http://www.angelfire.com/extreme4/kiddofspeed/camps/camps.htmlhttp://www.angelfire.com/extreme4/kiddofspeed/camps/camps.html

http://www.geni.com/people/Nathan-Rothschild/6000000007036716536

http://www.voltairenet.org/article169488.html

https://archive.org/details/TheRothschildDynasty

http://beforeitsnews.com/alternative/2015/03/8-minute-history-of-the-fabian-society-the-nwo-did-it-through-gradualism-not-revolution-3119812.html

http://www.emersonkent.com/wars_and_battles_in_history/russian_revolution_of_1917.htm

https://youronevoicecanmakeadifference.wordpress.com/edsa-3-2-why-the-system-is-not-working/