Kasinot kuvataan usein edustaviksi huvittelupaikoiksi, joissa pääsee kokemaan onnensa lisäksi myös miltä kunnon glamour tuntuu. Kasinoilla pelataan upporikasta ja rutiköyhää kellon ympäri ja isomman kokoluokan voittajat kävelevät ulos ovista naurettavien rahasummien kera. Kulttuurimarxisti sen sijaan on vasemmistolainen, jonka mukaan eriarvoisuus ja sitä edistävä kulttuuri luovat suurimman osan länsimaisen yhteiskunnan ongelmista. Kysymys siis kuuluukin, miksi kulttuurimarxisti kävisi kasinolla?

Suomessa kasinoita on tällä hetkellä yksi, joka sijaitsee Helsingin ydinkeskustassa. Tampereelle on tulossa kasino jahka monitoimiareena ensin valmistuu. Leville yritettiin saada kasinoa, mutta näillä näkymin siihen ei myönnetä lupaa. Suomessa kasinot ovat siis tiukasti valtion kontrollissa ja tästäkös kulttuurimarxisti pitää: valtion kontrolloima pelipaikka pysyy taatusti hyvän maun rajoissa riistämättä ihmisiä silmittömästi.

Suomen uhkapelien kontrolli ulottuu teoriassa ulkomaille saakka. Kaikkien muiden kuin Veikkauksen tarjoamien uhka- ja rahapelien pelaaminen on kielletty ja valtio tutkii mahdollisuutta mm. estää voitonmaksut tällaisista nettikasinoista. Joillain ihmisillä kasino kulkee taskussa, tarkemmin puhelimessa kasinosovelluksen muodossa. Esimerkiksi Spin Palace Premium Casino app on tällainen.

Tällaiset niin ikään kielletyt pelit arveluttavat kulttuurimarxistia: yhtäältä kansainvälisyyttä olisi pakko kannattaa, mutta toisaalta nykyinen järjestelmä pitää uhkapelaamisen ja sitä kautta yhtiöiden tekemät voitot valtion hoivassa. Näitä voittoja voi sitten jakaa erilaisiin yleishyödyllisiksi todettuihin projekteihin, joilla autetaan ihmisiä ja parannetaan maailmaa ympärillämme.

Kulttuurimarxisti kävelee kasinon ovesta sisään Helsingin Mikonkadulla. Hänet todetaan täysi-ikäiseksi ja toivotetaan tervetulleeksi. Kasinon kävijäksi rekisteröidytään, joten hänet valokuvataan ja hänelle tarjotaan jäsenkorttia. Vaatesäilytys on ilmaista eikä sisäänpääsy maksa erikseen mitään – tattista Veikkaus! Jo tässä vaiheessa olo tehdään arvokkaan turvalliseksi niin kuin herrasväellä konsanaan, vaikka yhtäkään kolikkoa ei ole automaattiin laitettu.

Sitten kulttuurimarxisti alkaa pelaamaan raha-automaatilla. Kolikko sisään ja menoksi. Hetken pelattuaan hän havahtuu siihen, että hävisi. Se ei niinkään harmita: yksi kolikko ei aja taloudelliseen vararikkoon ja kaikki kasinon voitothan palautuvat periaatteessa hänelle, koska ne menevät valtiolle. Turvallisin mielin toinen kolikko vierähtää koneeseen.

Kulttuurimarxisti voi pelata rauhassa, ainakin Suomessa, sillä kasinon omistaa valtio, hänestä pidetään siellä huolta ja amerikkalaisista leffoista tutusta machoilusta ei ole tietoakaan. Peli-ilo on paras ilo!