Karl Marx (1818-1883) syntyi Eurooppaan, jossa teollisuus oli arkinen asia ja työtä tehtiin yhä enenevässä määrin tehtaissa. Marxia pidetään syystäkin historian vaikutusvaltaisimpana yhteiskunnallisena filosofina, mutta mitä hän sanoisi tänään kohdatessaan kulttuurimarxistin?

Yhdessä Friedrich Engelsin kanssa kirjoittamassaan teoksessa “Kommunistinen manifesti” Marx kuvailee, miten siihenastinen historia oli ollut sortajan ja sorretun välistä kamppailua. Hän toivoi muutosta sen aikaiseen yhteiskuntaan vaatien mm. lasten tehdastyöskentelyn lopettamista sen silloisessa muodossa, ja halusi lapset ennemmin kouluun. Marxismi, laajemmin sanottuna myös sosialismi, perustui aluksi Euroopan yhteiskunnallisia keskusteluja hallinneiden liberalismin ja konservatismin vastavoimaksi. Myöhemmin ideologia on terävöittänyt itseään nimenomaan kapitalismin vastustajaksi.

Marx oli materialisti, jonka mukaan kaiken perustana on talous. Talouden kehitys ajaa historiaa eteenpäin eli Marx oli teoriassa samaa mieltä Hegelin kanssa, muttei hyväksynyt Hegelin idealistista käsitystä. Talous ja ihminen vaikuttavat historiaan, eivät niinkään jumalat. Ehkä tämä ohjasi Marxia ajamaan lapset kouluun tehdastyöstä: paremmin koulutetut lapset ajaisivat itse ryhmänä historiaa eteenpäin paljon paremmin kuin ne lapset, jotka tekevät niin kuin kapitalisti käskee.

Vaikka Marx näkikin itsensä taloustieteilijänä, hänen oppinsa eivät ole nauttineet suurta suosiota länsimaissa. Sen sijaan poliittisena aatteena marxismi ei ole kuollut, vaan pyrkii edelleen vastaamaan niihin kysymyksiin, joihin konservatiivit ja liberaalit eivät voi tai halua vastata. Marx näki omassa ajassaan paljon ongelmia ratkaistavaksi, ja todennäköisesti kehitteli ajatuksiaan sen verran moneen kertaan, että niistä saisi käypiä argumentteja vielä yli vuosisadan päästä.

Kulttuurimarxistille Marxin kohtaaminen olisi varmasti omituinen kokemus: kysyisikö kysymyksiä vai kommentoisiko menneitä? Kulttuurimarxisti pidättäytyisi todennäköisesti oppilaan roolissa antaen Marxin sanoa sanottavansa.

Todennäköisesti Marx nostaisi kulttuurimarxistille peukkua, koska tämä tuo julki sorrettujen asemaa ja ideoi taukoamatta, miten sorrettuja kuuluu auttaa. Marx olisi oletettavasti tyytyväinen siihen, mitä manifestillaan on saanut aikaan ja miten se toimii ohjenuorana, vaikkei ehkä ensisijaisena, nuorille uuden polven sosialisteille.

Toisaalta Marx saattaisi olla myös yllättynyt ja tentata kulttuurimarxistia siitä, miksi hänen ideologiaansa edelleen tarvitaan noin kovasti. Onko hänen ohjeitaan noudatettu oikein? Miksi näyttää siltä, että maailma on samassa ruudussa, josta Marx itse lähti liikkeelle? Miksi jotkin maat kutsuvat itseään sosialistisiksi, mutta käyttäytyvät kuin kapitalistit?