Vuoden 2016 presidentinvaalien ennakkosuosikki oli Hillary Clinton, vaikka hän ei ollutkaan demokraattien rakastetuin poliitikko. Trumpin voiton varmistuttua moni joutui kysymään, miten näin saattoi tapahtua. Miksi Hillary Clinton hävisi?

Clintonin kannattajat ja politiikan kommentoijat osoittivat Hillaryn sukupuolta syyksi tämän tappiolle. Joidenkin mukaan Clinton olisi itsekin sanonut hävinneensä, koska on nainen. Koska Yhdysvalloilla on ollut vain miespuolisia presidenttejä ja presidentti on samalla myös USA:n, maailman tehokkaimman, armeijan ylipäällikkö, äänestäjiä epäilytti ajatus naisesta tässä tehtävässä.

Hillaryn kampanjaa varjosti myös hänen niin kutsuttu sähköpostikohunsa, jonka mukaan Clinton olisi Yhdysvaltojen ulkoministerinä toimiessaan käyttänyt yksityistä sähköpostiosoitetta ja palvelinta, vaikka ulkoministerille oli tietoturvasyistä varattu aivan oma palvelin. Hänen myös väitettiin tuhonneen yli 30 000 sähköpostiviestiään, joita hän oli lähettänyt tuona aikana. Vastaehdokas Trump toi kohun taukoamatta esille mm. vaaliväittelyissä.

Monen tavallisen amerikkalaisen mukaan Hillary oli myös etäisempi henkilö kuin Trump, jota luonnehdittiin kansanomaiseksi ja helppotajuiseksi. Clinton on tehnyt pitkän uran USA:n politiikan huipulla eikä hänellä ole juurikaan ollut tarvetta kiertää kampanjoimassa kuin vasta presidentinvaaleissa. Trump sen sijaan tuli politiikan ulkopuolelta ja oli tuttu monelle esimerkiksi Diili-ohjelmasta.

Yksi tärkeä asia jää kuitenkin pimentoon. Clintonin puoliso Bill Clinton on jo toiminut presidenttinä ja tuolloin Hillary otti aktiivisen roolin ensimmäisenä naisena tehden useita vierailuja ulkomaille. Billin kauden jälkeen Hillary on toiminut New Yorkin senaattorina ja Obaman kaudella ulkoministerinä. Hillarylla oli siis ollut paljon valtaa jo ennen vuoden 2016 presidenttikampanjaa, mikä monen amerikkalaisen mielestä haiskahtaa epäilyttävältä.

Jos tavallinen amerikkalainen ei voi jotain sietää, niin se on poliittinen dynastia. Yhdysvallat itsenäistyi Britanniasta nimenomaan siksi, että sen johtajiksi tultaisiin demokraattisten vaalien eikä syntyperän perusteella. 2000-luvulla ei myöskään tunneta tapausta, jossa kaksi kautta istunutta presidenttiä seuraisi uusi presidentti samasta puolueesta. Samannimiset presidentit, vaikka heidät olisi tehtäväänsä äänestetty, nähdään Yhdysvalloissa demokratian irvikuvana, joka ei suo tilaa mahdollisesti tarvittaville muutoksille.

Bush vanhemman ja nuoremman aikakaudet opettivat amerikkalaisille, että vaikka presidentti vaihtuisi, hallinnossa pyörivät enemmän tai vähemmän samat henkilöt (esim. Dick Cheney). Tällöin ministerin tehtävä tuntuu enemmän palkinnolta presidentin hyväksi tehdystä työstä. Hillary Clinton on siis ennemminkin amerikkalaisen demokratia-mielikuvan kuin naiseutensa uhri.